Mitä on johtajan rohkeus?
Johtajan rohkeus on kykyä ja valmiutta toimia oikein, tarpeellisesti ja vastuullisesti tilanteessa, jossa toimintaan liittyy riski, epävarmuus, pelko, vastustus tai henkilökohtainen hinta. Se ei ole uhkarohkeutta, kovuutta tai pelottomuutta. Se on harkittua toimintaa arvokkaan päämäärän puolesta silloin, kun helpompi vaihtoehto olisi vaieta, siirtää vastuuta, odottaa, mukautua tai suojella omaa asemaa.
Sotilasjohtajalla rohkeus näkyy erityisesti päätöksentekona paineen, vaaran, epäselvyyden ja moraalisen vastuun alla. Se voi tarkoittaa hyökkäyksen jatkamista, vetäytymispäätöstä, siviilien suojelemista, alaisten suojaamista, väärän käskyn haastamista tai totuuden kertomista ylemmälle johdolle. Siviilijohtajalla rohkeus näkyy esimerkiksi vaikeiden henkilöstöpäätösten tekemisenä, strategisen suunnan muuttamisena, epäeettiseen toimintaan puuttumisena, huonojen uutisten kertomisena ja organisaatiokulttuurin haastamisena.
Miksi sitä tarvitaan?
Johtajan rohkeutta tarvitaan, koska tieto oikeasta toiminnasta ei vielä riitä. Organisaatioissa ihmiset usein tietävät, mikä olisi oikein, mutta eivät toimi, koska pelkäävät seurauksia: maineen menetystä, urariskia, esimiesten reaktiota, ryhmän painetta tai epäonnistumista. Moraalinen rohkeus kuroo umpeen välin “tiedän mikä on oikein” ja “toimin sen mukaisesti”.
Sotilasorganisaatiossa rohkeuden puute voi johtaa väärään voimankäyttöön, huonojen päätösten hyväksymiseen, virheellisen tilannekuvan ylläpitämiseen tai siihen, ettei kukaan uskalla haastaa vaarallista käskyä. Siviiliorganisaatiossa se voi johtaa strategiseen harhaan, eettisiin epäonnistumisiin, vaikenemisen kulttuuriin, innovaatioiden tyrehtymiseen ja luottamuksen menetykseen. Sandhurstin konferenssijulkaisu nostaa esiin juuri tämän: johtajan tehtävä ei ole vain itse puhua totta, vaan luoda olosuhteet, joissa muut uskaltavat puhua totta.
Miten johtajan rohkeus ilmenee?
Johtajan rohkeus ilmenee viidessä käytännön muodossa:
- Moraalinen selkäranka: johtaja pysyy arvoissa ja periaatteissa, vaikka siitä seuraa henkilökohtaisia tai ammatillisia kustannuksia.
- Päätösrohkeus: johtaja tekee päätöksen epävarmuuden vallitessa, kun päätöksen lykkääminen olisi näennäisesti turvallisempaa.
- Vuorovaikutusrohkeus: johtaja sanoo vaikeat asiat selkeästi, kuuntelee vastaväitteitä ja sallii erimielisyyden.
- Vastuun kantaminen: johtaja ei ulkoista seurauksia, vaan omistaa päätöksensä myös silloin, kun tulos on huono.
- Kulttuurin rakentaminen: johtaja tekee rohkeudesta hyväksyttävää muillekin, ei vain itselleen.
ADP 6-22:n mukaan moraalinen rohkeus näkyy myös rehellisyytenä ja vilpittömyytenä: harkittu ammatillinen arvio, joka esitetään alaisille, vertaisille tai esimiehille, on henkilökohtaisen rohkeuden muoto.
Mitä se on käytännössä?
Käytännössä johtajan rohkeus on usein pieniä mutta ratkaisevia tekoja:
Sotilasjohtajalle se voi olla:
käskyn epäselvyyden tunnustaminen, riskien kertominen ylemmälle portaalle, alaisten pelon sanoittaminen, virheellisen tilannekuvan korjaaminen, epäeettisen toiminnan pysäyttäminen, oikeasuhtaisen voimankäytön varmistaminen tai päätöksen tekeminen silloin, kun täydellistä tietoa ei ole.
Siviilijohtajalle se voi olla:
suunnan muuttaminen ennen kuin kriisi pakottaa siihen, epäonnistuneen projektin lopettaminen, suosikkihenkilön suoritukseen puuttuminen, johtoryhmän ryhmäajattelun haastaminen, asiakkaalle tai omistajalle epämiellyttävän totuuden kertominen tai oman virheen myöntäminen.
Yhteinen nimittäjä on tämä: johtaja asettaa tehtävän, ihmiset, arvot ja pitkän aikavälin luottamuksen oman mukavuuden, aseman tai suosion edelle.
Miten rohkeutta voi kehittää?
Rohkeutta voi kehittää, mutta se ei kehity pelkällä arvopuheella. Se vaatii harjoittelua, palautetta, asteittaista altistumista vaikeille tilanteille ja organisaatiokulttuuria, jossa rehellinen puhe ei johda rangaistukseen.
Käytännön kehittämismalli:
- Määritä omat arvot ja punaiset rajat.
Johtajan on tiedettävä etukäteen, missä asioissa hän ei jousta: laillisuus, ihmisarvo, totuudenmukainen tilannekuva, alaisten turvallisuus, luottamus. - Harjoittele vaikeita keskusteluja.
Rohkeus näkyy usein sanoissa ennen tekoja: “Olen eri mieltä”, “Tämä riski on liian suuri”, “Tätä päätöstä ei voi perustella arvojemme mukaan”, “Minä vastaan tästä.” - Tee eettinen ennakkoarvio osaksi päätöksentekoa.
Ennen päätöstä kysy: mikä tässä on oikein, ketä tämä vahingoittaa, mitä jätämme sanomatta, kuka kantaa seuraukset, ja miltä päätös näyttäisi jälkikäteen arvioituna? - Rakenna psykologinen turvallisuus ja korkea vaatimustaso yhdessä.
Rohkea kulttuuri ei tarkoita pehmeyttä. Se tarkoittaa, että ihmiset uskaltavat nostaa esiin riskit, virheet ja eriävät näkemykset ajoissa, jotta tehtävä onnistuu paremmin. - Palkitse totuuden puhuminen, älä vain onnistumista.
Jos organisaatio palkitsee vain hyvät uutiset, ihmiset oppivat vaikenemaan. Jos se palkitsee rehellisen tilannekuvan, rohkeus muuttuu yksilöominaisuudesta organisaation toimintatavaksi. - Tee jälkiarvioinnista moraalista, ei vain teknistä.
After Action Review ei saa kysyä vain “onnistuiko tehtävä”, vaan myös: toimimmeko oikein, sanoimmeko olennaisen ääneen, kannoimmeko vastuun, suojasimmeko ihmiset ja opimmeko jotain, joka vaatii muutosta?
Tiivis johtopäätös
Johtajan rohkeus on toimintakykyä paineen alla arvojen mukaisesti. Se yhdistää moraalin, päätöksenteon, vastuun, vuorovaikutuksen ja esimerkin. Sotilasjohtajalle se on kriittinen osa taistelunkestävyyttä, laillista voimankäyttöä ja joukon luottamusta. Siviilijohtajalle se on kriittinen osa strategista uudistumista, eettistä päätöksentekoa ja organisaation oppimiskykyä.
Yhdellä lauseella:
Rohkea johtaja ei ole se, joka ei pelkää, vaan se, joka toimii oikein, vaikka pelkää — ja rakentaa ympärilleen kulttuurin, jossa myös muut uskaltavat tehdä samoin.
Lue, miten johdat rohkeasti omalla esimerkilläsi.
Kirjoittaja: Hannu Hyppönen, eversti evp., yleisesikuntaupseeri ja johtamisvalmentaja. Yli 30 vuoden kokemus strategisesta, operatiivisesta ja taktisesta johtamisesta sekä kansainvälisistä muutoshankkeista.